sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Ronja ryövärin tytär/Veljeni leijonamieli/Pikku prinssi

Minulla on vähän ollut ongelma että on kynnys kirjoittaa näitä kun haluisi kirjoittaa jokaisesta lukemastaan kirjasta, mutta kaikesta ei vaan ole paljon sanottavaa. Ajattelin sitten kirjotiella tämmöisiä lyhyitä pohdintoja. Nyt tämmöinen lastenkirja pläjäys.


Ronja ryövärintytär
Ronja ryövärintytär on kirja josta pidin lapsena, mutta tuntuu että aika on kyllä nyt vähän kuluttanut muistojani eikä kirja tuntunut nyt niin hienolta. Edelleen metsä kiehtoi, mutta ei vieny mukanaan.

Veljeni leijonamieli
On varmaan virhe lukea/kuunnella näitä uusiksi aikuisena, koska tämäkin tuntui vähemmän hienolta. Kirjahan päähenkilö Kaarle tuntuu vaan ajelehtivan tarinassa mukana kun oikea päähenkilö on suurilta osalta hänen veli. Ajelehtiminen on vähän väsynyt tapa kirjotitaa päähenkilö :'D Mutta olihan se silti aika koskettava kirja vaikeasta aiheesta.

Pikku prinssi
Tästä minulla ei ollut nin paljon mielikuvia ja se ehkä teki tästä positiivisen kokemuksen. Se oli aika omituinen matka, erittäin. Prinssin ja ketun kesksutelu oli koskettava ja samaistuttava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti