sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Ernest Cliens: Ready Player One

Ready player one alkaa vuonna 2044 jolloin maapallon olosuhteet ovat surkeat ilmaston lämpemisen ja energiakriisin takia. Tämän takia suurin osa väetö viettää suurimman osan päivistään kirjautuneesta OASIS-virtuaalimaailmassa, joka on enemmän kuin peli - melkeinpä voisi sano että se on kaikki pelit yhdessä ja kaikkea muuta - myös opiskelut sujuvat OASISissa. Vain mielikuvitus on rajana. OASISin kehittäjän James Hallidayn kuoltua maailmalla kuhistaan siitä kuka saa tämän mittaamattoman omaisuuden. Ja Halliday onkin ratkaisut pulman  omalla eksentrisellä tavallaan. Hän on nimittäion järkestänyt easter eggin, pääsiäismunan, eli eräänlaisen piilotetun viestin OASISiin. Sen löytäjä saisi hänen perintönsä.

Kirjan päähenkilö on Wade Watts, joka tavoittelee pääsiäismunaa itselleen. Koko jutut on hänelle pakkomielle, ja ihmekös tuo kun hänkin elää hyvin kurjissa olosuhteissa. Vastassaan hänellä on, muiden munaa etsivien tavisten lisäksi, IOI niminen valtava organizaatio jonka tarkoitus on tehdä ilmaisesta OASISista kuukausi maksullinen ja täten saavuttamattomissa oleva suurimmalle osalle ihmiskunnasta.





Ready player one luettu tai oikeastaan kuunneltu (englanniksi), en osaa oikein päättää mtä mieltä olisin siitä. Tietenkin minua geekynä ihastutti kaikki nörtteily kirjassa, ja referenssejä heiteltiin vähän joka suuntaan. Ainoa vain että välillä se alkoi tuntua sellaiselta "katsokaa mitä kaikkea tietän ja fanitan" heittelyltä juonen junnatessa paikallaan. Kirja tuntui välillä siltä että kirjailija on juuri saanut ensimmäisen tarinansa kirjoitettua... ja onhan se hänen esikoisensa. Jotkut juonenkäänteet tuntuvat kököiltä ja yksi on vähän liian lähellä deus ex machinaa. Rakenne tuntui vähän oudolta, sillä Hallidaysta höpistään kirjan alussa niin paljon että tuntui että hän on päähenkilö, ennen kun Wade työnnettiin näyttämölle.

Wadella on myös romanttinen kiinnostuksen kohde, Art3mis ja hänen käytöksensä Art3mista kohtaan on joenkin se asia joka sai vähän epämiellyttävän olon tästä kirjasta. Itsensä tuputtaminen on asia jota hänen ikäisensä tekevä, mutta  kun lopussa sitä ei käsitellä lisää jää siitä vähän pelttava stalkkeri tunne. Onneksi Art3mis edes jossain kohtaa sanoo vastaan.

Suosittelen kuitenkin kertalukemista kaikille geek ihmisille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti