maanantai 15. tammikuuta 2018

Dan Brown: Da Vinci-koodi ja Kadonnut symboli

Luin Da vinci koodin uusiksi viime vuoden puolella ja kadonneen symbolin noin 2/3 kunnes jätin sen kesken. Tämä on lähinnä kirjoitus siitä miksi niin kävi.

Da Vinci koodi on ihan viihdyttävä kirja, ja siinä on mielenkiintoisia teorisointeja. Ainoa vain että Dan Brown ei osaa kirjoittaa, varsinkaan useampaa kuin yhtä kirjaa. Nimittän Kadonnut symboli on käytännössä katsoen sama kirja kuin Da Vinci koodi, mitä nyt pahisten ja Robert Langdonia, päähenkilöä, jahtaava poliisitahon nimi ja ulkonäkö vaihtuu, samoin kuin teorisoitavat asiathituisen. Kadonnut symboli on huonompi versio Da Vinci koodista. Ja kuulema tämä jatkuu, eli kun olet lukenut yhen, olet lukenut kaikki.

Kaiken lisäksi Dan Brownin kirjoitustyyli muistuttaa enemmän alennuksesta ostettua harlequin-kirjaa kuin vakavasti otettavaa - en ymmärrä miten tällä kirjoitustyylillä pääsee menestyväksi kirjailijaksi. Outojen metaforien lisäksi Dan Brown kuvailee vähän joka välissä niin mies- kuin naishahmojen viehättyvyyttä ja lihaksistoa täysin turhissa kohdissa - suosikkini (lue: inhokkini) oli kohta joka meni suurinpiirtein "miehet juoksivat eteenpäin ja heidän urheilullisten kehojensa lihakset tärähtelivät joka askeleella". Puhumattakaa Robert Langdonista, joka vaikuttaa olevan eräänlainen Dan Brownin ihannemieskuva ja jonkinlainen Gary Stu-hahmo. Hän ei ole enää nuori mies, mutta silti komea ja erityisesti nuorempien naisten mieleen, joille hän sitten setä selittäjämäisesti sepostaa kaiken tietonsa milloin mistäkin, ja jonka huonot puolet ovat ahtaan paikan kammo ja... ei mikää muu. Ylipäätään Langdonin prsoona on lähinnä "perus ihminen joka on tosi fiksu", joka on hyvin yksiulotteista ja saa hahmon vaikuttamaan vain kävelevältä tietosanakirjalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti