keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Assassin's Fate (Robin Hobb)


Kirja joka sai minut tunteelliseksi jo ennen ensimmäistä sanaa tarinassa
Robin Hobbin Assassin's Fate on Fitz and the Fool-trilogian viimeinen kirja. Itsenäinen trilogiahan kyseessä ei ole, sitä sillä edeltää useampi trilogia. Tällee ihan vain varoituksena.

Assassin's Fate jatkaa siitä mihin Fool's Quest jäi, eli Been kidnappaukseen ja Fitzin ja Narrin pulassaoloon. Tarina on helppo tiivistää "Bee kidnapattuna, Fitz ja Narri lähtevät hänen peräänsä". Siinä sitten meneekin kirja, vähän turhauttavastikin, sillä vaikka aloinkin arvostamaan Beetä tässä kirjassa niin tuntuu että kirjasto olisi voinut tiivistää ehkä luvun tai pari pois ikuisesta matkaamisesta, jossa toki tuli hahmon kasvamista, mutta ehkä vähän turhan vähän oikeuttaakseen sen kuinka loputtomalta kirjan alkupuoli tuntui.
Kulta-turkoosit kannet ovat upeat, tässä takakannesta kuva

Kokonaisuutena rakastin kuitenkin kirjaa, erityisesti sitä loppupuolta. Monta kirjaa, usea trilogia ja tuhansia sivuja myöhemmin tämä kirja oli ilotulitus kaikkia niitä Hobbin maailman mielenkiintoisia asioita, kaikkea mitä edellisissä kirjoissa oli käsitelty, jälleen uudessa kulmassa. Kirja tuntui kodilta. Hobbin kirjat ovat timantteja ja rakastan niitä yli kaiken.

Kirjan loppu oli täydellinen. Samaan aikaan onnellinen, surullinen, haikea ja upea. En tiedä miten muuten kirja olisi voinut loppua ja miten tämä pitkä pitkä aikakausi olisi voinut loppua. Ehkä nyt alkaa uusi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti