tiistai 23. toukokuuta 2017

Johanna Sinisalo Auringon ytimessä

Olen lukenut Johanna Sinisalo Ennen päivänlaskua ei voi-kirjan niin monta kertaa että en edes tiedä montako. Olen kirjoittanut siitä liki kaikki kirjaesseeni usealla luokka-asteella, sillä se nyt sattui olemaan aina jokaisella "valitkaa näistä kirjoista" listalla ja se oli nopealukuinen, joten luin sen aina kun en jaksanut lukea mitään uutta tai listalla ei ollut mitään mielenkiintoista. Olenkin saanut sen takia lievän Sinisalo yliannoksen, mutta nyt Worldcon 75:n innoittamana päätin tarttua Johanna Sinisalon Auringon ydin-kirjaan.






Eletään vaihtoehtoista historiaa vuonna 2013 Suomessa. Valtio valvoi vähän kaikkea, erityisesti sukupuolirooleja ja nautintoaineita. Suomen ulkopuolella niin kutsutut hedonistivaltiot saavat nauttia erilaisista nautintoaineista kuten alkoholista, kofeiinista ja... chilistä. Sen sijaan jokainen mies - tai siis, kunnollinen mies, joka ei ole valtion mielestä väränlainen, saa nauttia eloiden suloista, uusista ns. täydellisistä naisista, jotka ovat itseään tyrkyttävien bimbojen ja 50-luvun kotiäidin sekoitus. Mies määrää, eloi tottelee.

Kirjan päähenkilö Vanna on eloin näköinen morlokki, lisääntymiskelvoton nainen eli toisin sanoen normaali nainen aivoineen ja haluineen. Toinen päähenkilö Jere taas hauaa pois Suomesta diilaamalla chiliä. Tarina kietoutuu Vannan kadonneen sisaren ja chilin diilauksen ympärille, mutta erityisen suuren osan juonesta täyttää kuitenkin ihan vain maailmankuva ja sen esittely.

Maailmankuva onkin hyytävä chilin lämpimien sävyjen houkutellessa kapsaisiinin maailmaan. Jäätäväksi maailman tekee erityisesti se, kuinka sieltä on nähtävissä teemoja, joita nykyisinkin vatvotaan. Tarina kulkee tavallisen proosatekstin lisäksi myös erilaisten uutistekstien, lehtijuttujen ja sen sellaisen sävyttämäänä tuttuun Sinisalo tyyliin.

Nautin kirjasta, vaikka se ei suuria säväreitä aiheuttanutkaan, ja tuli tavallaan olo että tästä olisi pitänyt jatkaa pidemmälle. Nykyinen loppu kun ei ihastuttanut minua vaan olisin toivonut ehkä vähemmän kliseistä ja enemmän hm, tietellisen oloista loppua.

Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille joita esimerkiksi Handmaiden's tale eli Orjattaresi kirja tai TV-sarja kiehtoo, sillä tämäkin on samalla aaltopitoudella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti