keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Avaruuden McGywer - Yksin Marsissa (Andy Weir)

Kuvittele että olet Marsissa. Sinun luullaan kuolleen. Sinulla on käytössä hyvin rajalliset resurssit ja pidät todennäköisenä että et ehdi edes kuolemaan nälkään sillä luultavasti jokin tekninen vika tappaa sinut sitä ennen. Nyt kuvittele että voit elää tämän kokemuksen mukavasti peiton alla lukien.



Mark Watney jää jumiin Marsiin sillä hänelle tapahtuu onnettomuus jonka takia muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää kuitenkin nippanappa eloon hyvän tai vaihtoehtoisesti mustan onnen avulla ja joutuu nyt keskelle selviytymiskamppailua aseinaan astronautin koulutuksensa, botaniset taitonsa ja paljon mustaa huumoria. Luin Yksin Marsissa reilussa vuorokaudessa vaikka en tosiaan lukenut sitä koko ajan. Teksti on hyvin kevyesti eteenpäin vievää ja nopea lukuista, eivätkä ajoittaiset tekniset pohdinnat haitanneet minua toisin kuin joitain muita ihmisiä (jotka eivät ole tottuneet spekulatiiviseen fiktioon varmaankin). Tämä kuuluu (aiemmin mainitsemani Himoshoppaajan salaisten unelmien lisäksi) niihin harvoihin kirjoihin joista olen nähnyt ennemmin leffan kuin lukenut kirjan. Tällä kertaa vähän häiritsi kun näin koko ajan vääyksiä elokuvasta, mutta ei pahasti.

Nautin kirjasta, mutta syvyyttä siitä ei oikeastaan löydy. Vaikka astronautit jotka valittaisiin Marsin matkalle olisivat varmasti pääkopaltaan vähän meiläläistä vahvempia, niin jos ihminen jää ainoaksi puolen vuoden matkan päähän maasta niin kyllä siinä vähän rakoilisi hirtehishuumorin kuori. Mark ei romahda kuitenkaan kuin kerran. Osittain tämä jotunee myös kirjaan valittu tyyli, joka koostuu pääosin Markin lokivideoinneista, jolloin ajattelen että hän luultavasti ei jokaista romahdusta selosta. Tai ainakin näin kuvittelen. Muistan kirjasta yhden ärsytyshulluusmasennuskohtauksen ihan alun jälkeen. Joka tapauksessa tämä tekee Markista vähän huonosti lähestyttävän hahmon.

Myös kirjan rakenne on vähän kummallinen. Se noudattaa este-selviäminen-este -kaavaa joka on hyvin alkeellinen mutta toimiva tarinan kerronnan väline, mutta tässä vähän turhankin selvää. Esteistä selvitään pääosin vähän turhankin helvästi ja vain kaksi kertaa jännitin dramaattisimmissa kohdissa tapahtumia. On sekin kyllä hienoa kun kerran leffan olin nähnyt ja tiesin miten asiat jatkuvat.

Suosittelen kuitenkin kirjaa kaikille joita kutkuttelee todennäköiesti lähitulevaisuudessa lähestyttävä Marsin asuttaminen tai jos kaipaat menevää ja nopealukuista kirjaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti