sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mikko Kamula - Ikimetsien sydänmailla

Ulkonäköhifistelijälle kirja tarjoaa maalauskankaan tyylistä tekstuuria kannessa

Mikko Kamulan esikoisteos Ikimetsien sydänmailla oli ainakin alkuvuoden 2017 odotetuin kirja, sillä minua kiinnosti millaisen teoksen henkilö joka on omistanut sille ison osan elämästään saa aikaan. Myöskin Suomen menneisyyteen sijoittuva kirja, jossa haltijat ja muut suomalaisen mytologian olennot ovat oikeasti olemassa kiinnostivat. Ikimetsien sydänmailla onkin pääosin historiallista fiktiota pienillä fantasiaelementeillä.

Ikimetsien sydänmailla on ensimmäinen osa Metsän kansa -sarjasta ja se sijoittuu 1400-luvun Savoon. Tarina kertoo Juko Rautaparran perheestä, joka elää uudisraivaajahengessä metsällä keskellä. Tarina kertoo paljon tavallisesta elämästä keskellä ei-mitään, mutta myös juhlista ja maagisista asioista.

Tarina lähtee liikkeelle sieltä mistä sen on loogisintakin tämmöisessä suomalaisuuden sydämmessä liikkuessa: saunasta. Tästä lähtee uuden elämän alku ja Rautaparran perhe saa uuden jäsenen. Elämä jatkuu tavalliseen tapaansa kunnes lappalaisnoita kiroaa perheen.

Kirja kulkee useiden hahmojen näkökulmissa ja näkökulmahahmot ovat perheen nuoria, joiden persoonallisuuksien erot ovat mukavasti näkyvissä. Myös useampi sivuhahmo, kuten Yörnin Äijä olivat pääosin mielenkiintoisia. Ihastuin myös kovin mytologiakuvauksiin, loitsurunoihin ja ajan tapojen esille tuontiin, vaikka välillä tuntui että tarinaa kuljetetaan vain mielenkiintoisesta asiasta toiseen ilman että keskityttiin pitämään yllä noidan kirouksen luomaa jännitettä, ja koko asia tuntuu unohtuvan lopuksi kadeksi kolmasosaksi. Kirja ei kuitenkaan muutu tylsäksi, sillä teksti on hyvin kevyesti eteenpäin kulkevaa ja mukavaa luettavaa. Väitän että liki 700 sivuinen kirja olisi helppo lukea yhdeltä istumalta, sillä tämä kirja soljuu helposti eteenpäin kuin tietäjän runo.


Kun ei siinä kyllin liene
Pakotan sut paaden alle
Kiven alle kirkumahan
Paru siellä pannahainen
Jospa sieltä päätä nostot
Kohottelet kuonoasi
Pääsi poikki pätkähytän
Kielesi kivellä jauhan



Ja kauniin värikkään kartan sisäkannessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti