perjantai 20. tammikuuta 2017

Kirja lampaan vaatteissa: Laura Luotolan Suoja - Kaupungit ja Paluu

Ensimmäisen kirjansa julkaissut Laura Luotolan Suoja – Kaupungit ja paluu on Iris kustantamon ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa julkaisema kirja. Se aloittaa Suoja-sarjan.



Tartuin kirjaan sen hienon kannen ja takakannen houkuttelemana, ajatellen että tämä on varmaan kevyehköä nuorten aikuisten kirjallisuutta. Sitten muutama päivä sen jälkeen aukaisin sen, yritin lukea ja liki heitin seinään. Tämä toistui toisen kerran noin kuukautta myöhemmin, jonka jälkeen kirja unohtui pariksi kuukaudeksi lattialleni pyörimään kunnes tutun henkilön arvostelu Risingshadown puolella rohkaisi kokeilemaan uusiksi. Mutta miksi kirja lojui lattiallani nelisen kuukautta unohdettuna? Se ei ollut kevyehköä vaan päinvastoin, erittäin haastavaa luettavaa. Lukihäiriöni ei yhtään auttanut asiaa sillä tekstin vilistessä erilaisia termejä kuin Kellopeliappelsiini ja useilla henkilöillä, kuten päähenkilöllä Tiyanilla ollessa useampi nimi/nimen lausumisasu olin vain hämmentynyt koko ajan. Tähän kuuluu muun muassa se, että jhazugai-sana kääntyi koko ajan japaninkielliseksi yakuza-sanaksi. Jatkoin kuitenkin sisulla eteenpäin, ja huomasin että ei niitä termejä loppujen lopuksi niin paljon ole, mutta alkupuolella pitää vaan luovuttaa ja jatkaa lukemista vaikka ei täysin ymmärrä.

Kaupungit ja Paluu saa nimensä kirjan kahdesta osasta - ensimmäinen kertoo Suojan alla olevista kahdesta kaupungista, toinen paluusta... mutta mistä? Sitä en paljasta. Päähenkilö Tiyan Jolkai päätyy eräiden käänteiden takia kaupungeista toiseen, ylempänä sijaitsevaan ja paremmassa asemassa olevaan yläkaupunkiin. Ja siitä tarina alkaa... tai voisi alkaa.

Kuten olen varmaan todennut, olen aika hitaankin ja maalailevan kerronnan ystäviä, mutta tässä kirjassa tuntuu vain siltä että koko kirja käytetään maailmankuvan esille tuontiin ja varsinainen juoni on alkamassa seuraavassa osassa. Ihailin kyllä loppujen lopuksi miten maailma on luotu, mutta en kuitenkaan lämminnyt kirjalle. Hahmot tuntuvat tällä hetkellä vielä liian mielenkinnottomilta jolloin kirja oli vähän tuskaista.  

Ainoa mielenkiintoinen hahmo oli oikeastaan päähenkilö, joka on muutenkin kirjan paras asia. Tiyan on hahmo jollaista ei tule helposti vastaan. Hän ei ole ihminen vaikka onkin humanoidinen, mutta mielenkiintoisin puoli on hänen luoteensa. Kun luin takakannen "ärhäkkä" ja "tyttö" sanan, mielikuvani, näin valitettavan ennakkoluuloisesti, oli aivan erilainen. Ajattelin enemmän suorasukaista, äänekästä teiniä, mutta Tiyan on kirjoitettu pikemminkin kuin karski soturi jossain synkässä fantasiassa, välillä melkein vastenmielisen oloiseksi, vaikka pehmennyksiäkin löytyy. Tiyan tahtoo, Tiyan haluaa. Tiyan on agressiivinen ja avoimen seksuaalinen, himoitseva hahmo. Takakannessa mainittu "ihastunut ylemmässä asemassa olevaan tyttöön" tuo mielikuvan aivan erilaisesta kuin näiden kahden vaikea suhde on. Ihastus on pikemminkin pakkomielteen tuntuinen seksuaalinen himo.

Suojan ensimmäinen osa ei lunastanut paikkaansa sydämessäni ja oli paikoittain vaikeaa luettavaa, mutta oli kuitenkin mielenkiintoinen ensimmäinen osa. Jos huomaan toisen osan ilmestyvän, saatan  lukaista senkin, sillä luulen että se ei ole niin tuskaista kuin ensimmäinen osa, ja juoni myös varmaan alkaa kehittymään enemmän. Suosittelen kirjaa ihmiselle, joka ei kavahda haastavampaa scififantasiaa ja jota kiinnostaa lukea mielenkiintoista ja erikoista Tiyania, joka aggressiivisuudessaan ja halussaan on populaarikulttuurissa harvinainen, feministisen oloinen hahmo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti