sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Fantastinen kasvutarina - Tuulen nimi

Luin toisen kerran kirjan, joka on ollut aina olemassa. Tai ainakin minusta tuntuu niin, sillä tämä pian kymmenen vuotta vanha suomennos on lojunut näköpiirissäni kun kävin nuorempana kirjastossa. Aina se oli siellä. Patrick Rothfussin Tuulen nimi.



En tiedä onko tämä kirja varsinaisest nuortenkirjallisuutta mutta siellä se aina nökötti. Päähenkilö on nuori, mutta koen että tämän tyylinen osittain hidaskin elämänkertamainen fantasiakirjallisuus on ehkä kuitenkin enemmän aikuismaista. Toisaalta en kyllä näe syytä miksi nuori ei pitäisi tästä.

Mutta noh, vähän hassua kirjoittaa tästä kun luin ja arvioin Viisaan miehen pelon eli tämän kirjan jatkon jo aikaisemmin.

Tuulen nimi alkaa tarinan kehyskertomuksella, josta selviää päähenkilö Kvothen elävän nykyään majatalon pitäjänä ja käyttävän nimenään Kotea. Selvästi monimutkainen tarina takanaan Kote piileskelee mainettaan. Hän lienee tappanut kuninkaan kun kerran sarjan nimi on Kuninkaan surmaajan kronikka.

Tuulen nimi on värikäs kertomus kuinka älykäs poika raivaa tietään ahdingosta parempiin oloihin... ja takaisin ahdinkoon. Kvothe on nopea oppimaan ja päätyy Yliopistoon oppimaan taikuutta jota kutsutaan smpatiaksi. Vaikka juttu kuulostaakin kovin Harry Potterilta on tällä kertomuksella hyvin vähän tekemistä Potterien kanssa. Ylipäätään helposti kirjasta takakirjatekstimäisiä juttuja lukiessa saa ihan väärän kuvan ja se pitää mielummin kokea.

Kvothe on päähenkilönä aika ihastuttava, joskin ehkä välillä jopa liiankin loistava kaikessa. Jos olet lukenut aiempia arvostelujani huomasit ehkä kuinka valitan Robin Hobbin hivenen samankaltaista elämänkerta fantsua olevan Näkijän tarun päähenkilön olevan ärsyttävän kohtalon armoilla. Kvothe on vähän kuni hänen vastakohtansa.

Suosittelen lähtemistä mukaan Kvothen matkaan kaikille, mutta erityisesti jos pität Robin Hobbista (Näkijäntaru jne.; Salamurhaajan oppipoika) tai Scott Lynchistä (Herrasmiesvarkaat-kirjasarja; Locke Lamoran valheet), sillä kummankin kirjailijan tyyli muistuttaa Rothfussia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti