lauantai 15. lokakuuta 2016

Robin Hobbia... jälleen. Narrin matka.

Minä tiedän: pitäisi lukea vähän monipuolisemmin, eikä vain fantasiaa. Robin Hobbilta. Mutta en voinut itselleni mitään kun löysin kirjastosta koko Lordi Kultainen-trilogian hyllystä. Joten ajatuksia trilogian ensimmäisestä osasta.

Lordi Kultainen-trilogia sijoittuu useita vuosia Näkijän taru-trilogian jälkeen. FitzUljas Näkijä on aikuistunut ja on ilahduttavaa nähdä kuinka tuntuu kuin koko kirjan kieli olisi jollain tapaa muuttunut. Fitz ei ole yhtään niin naurettavan kohtalon armoilla kuin Näkijän tarussa (varsinkin kaksi ensimmäistä osaa), vaan tarvittaessa jopa aggressiivinen muulloinkin kuin hengen hädässä.

Kirjan juoni alkaa tilanteesta jossa Fitz elää Tom Mäyräviiru-nimen alla syrjäisessä mökissä Onni-ottopoikansa ja Yönsilmän kanssa, kunnes eräänä päivänä hänen hidasta elämäänsä häiritään ja kohtalo lähtee taas vetämään Fitziä liikkeelle. Jollain tapaa petyin tämän osan juoneen, ja se tuntuikin vain lämmittelyltä jatkolle. Robin Hobbilla on paha tapa että kun tarinan loppu tulee, se pyöritetään vähän turhankin nopeaan loppuun muuten rauhalliseen kertomistyyliin nähden. Sydämeni kuitenkin särkyi kirjan aikana, joten ei se tuntunut kuitenkaan turhalta lukemiselta.


Olen aina juossut edelläsi tietä näyttämässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti