maanantai 31. lokakuuta 2016

Narrin kohtalo

Tänään on se päivä kun haluaisi nukkumaan mutta tehtävälistalla on monta asiaa. Tämä tosin on vielä ihan mielenen asia, sillä kirjoitan ylös muutamat mietteet Robin Hobbin Narrin kohtalosta.

Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia.




Narrin kohtalo oli Lordi Kultainen-sarjan intensiivisin osa. Matkataan jälleen aivan uuteen paikkaan, kaukaiselle, jäiselle Aslevjalin saarelle tappamaan lohikäärme. Vaan ei ole asiat aivan näin yksinkertaista.

Narrin ja Fitzin ystävyys on edelleen sarjan parasta antia ja ainakin minua jäinen maisema kiehtoi ja pelotti. Robin Hobb osaa kirjoittaa hahmoja, vaikka en edelleenkään pidä hänen juoniaan erityisen monimutkaisina tai ihmeellisinä, mutta jollain tapaa ne ehkä juuri sen takia tuntuvat luontevilta ja tosilta. Tämä osa aiheutti ihan jäätävää lukemiskrapulaa, sitä vaan mietti pakkomielteisesti kuinka asiat jatkuu ja miksi hahmot on niin idiootteja. Eikä asiaa auttanut kun kirja tuntuu erään Narriin liittyvän tapahtuman jälkeen lätkiä naapaan kovalla pesäpallomailalla. Sydän murtuu palasiksi vaikka kuinka arvaisi asioiden kääntyvän hyväksi.

Ja jälleen: tämä loppu. Ihanko totta? Sohaistu kasaan koska Robin Hobb on joko sadistinen kiduttaja tai homofoobinen (?). Tän täytyisi olla rakkaustarina, tää olisi upea rakkaustarina. Kaikki eivät välttämättä ole samaa mieltä, mutta jos Fitz ymmärtäisi sen mitä sanoi kirjassakin eli (vapaasti ulkomuistista lainaten): "kerroin hänelle että rakkaus ja sänkyyn meno eivät ole sama asia" kaikkien näiden kieltojensa jälkeen ja koko tämän tiiviin ystävyyden jälkeen... se olisi upeaa. Rakkauskertomus jota ei ole selvästi sellaisesti kirjoitettu mutta jonka kasvamisen näkee. Mutta se on vain minun mielipiteeni

Näihin kirjoihin on niin vaikea suhde. Osin vähän pettyy, osin rakastaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti