maanantai 17. lokakuuta 2016

Hämmentävän henkilökohtainen kokemus... Narrin palvelija

Päätin että kunhan saan nämä Lordi Kultaiset luettua luen tuon yhden kotimaisen fantsukirjan joka odottaa minua ja siirryn sitten johonkin toiseen genreen ihan vain vaihteluksi. Vaikka kaksi fantsukirjaa on kyllä kesken. Hups.


Rypiessäni omissa huolissani unohdin aivan liian usein, että muutkin kantoivat yhtä raskasta taakkaa. 
-Fitz

Minun on todella vaikeaa kuvata tämän kirjan herättämiä tuntemuksia, koska tunnen lukukokemuksen olleen todella omituisella tapaa henkilökohtainen. Todella harva kirja on saanut tämmöisen oloa, että kirja puhuttelee mutta ei mitenkään yleisellä kaikille avautuvalla tavalla vaan kuiskaillen ajatuksia minulle hahmojen pienissä kommenteissa ja ajatuksissa. Iso osa tästä kuuluu Fizin hahmolle. Jo Näkijän tarussa tunsin jotenkin ärsyynnystä siitä kuinka jotenkin samaistuttava hahmo Fitz on mutta samaan aikaan koko tyyppi oli ärsyttävästi virran vietävänä. Nyt tässä toisessa osassa minulle on melkeinpä epämiellyttävää myöntää edes itselleni kuinka paljon samaistun Fitziin. Lisää siihen sitten vielä Narri joka salamyhkäisyydestään huolimatta myös muistuttaa minua itsestäni niin tuntuu että koko kirja on omituisen vääristyneen peilin tuijottamista. En ole tottunut samaistumaan päähenkilöön.

Suurin osa lukukokemusta oli minulle täysin henkilökohtaista, joten objektiivinen kirjoittaminen on vähän vaikeaa, varsinkin kun tämä on kuitenkin niin pitkällä jo tähän maailmaan sijoittuvissa kirjoissa. Joka tapauksessa tämä oli äärettömän paljon parempi kuin lähinnä nostalgisoivan oloinen aloitusosa Narrin matka. Juoni on huomattavasti vähemmän suorasukainen kuin ensimmäisessä osassa ja voi melkeinpä sanoa että varsinaista koko kirjan kestävää juonta ei oikeastaan kunnolla ole. On vain tilanne jossa pelinappuloita tulee laudalle lisää, ne siirtyvät ja joiden muodostamaa asetelmaa yritetään selvittää. Lopullisia ratkaisuja kirjassa tulee harvaan asiaan. Kirjailija on erinomainen maailman luoja, mutta juonen kuljetus on tuntunut hänellä olevan vähemmän vahva, joten tiedostan hyvin etteivät hänen kirjansa ole kaikkien juttu.

"Muutos mittaa usein omaa suvaitsevaisuuttamme erilaisuutta kohtaan. Osaammeko hyväksyä ne, jotka puhuvat eri kieltä, käyttäytyvät, pukeutuvat ja syövät toisella tavalla kuin me? Osaammeko ottaa heidät osaksi elämäämme? Jos osaamme, silloin syntyy kumppanuus, joka vähentää sotien todennäköisyyttä. Jos emme osaa ja jos uskomme, että kaikki pitä tehdä kuten on aina ennenkin tehty, silloin joudumme taistelemaan pysäksemme sellaisina, tai kuolemaan."
"Varsin hilpeää."
-Narri ja Fitz

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti