keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Näkijan tarun nälkäistä ahmimista

Jatkan Robin Hobbin Näkijä-trilogian lukua sarjan toiseen osaan eli Kuninkaan salamurhaajaan. Ensimmäisen osan, Salamurhaajan oppipojan, arvio täällä.

 
Tuntuu jotenkin vaikealta arvostella kirjojen jatkoa kun tarina jatkuu niin tiiviisti edellisestä osasta, mutta koska haluan ensisijaisesti pitää kirjaa lukemistani kirjoista ja toissijaisesti arvostella niitä internetin lukemisesta niin muutamat ajatukseni kuitenkin jaan.

Fitz on tässä osassa jo paljon mielenkiintoisempi päähenkilö, jolla on oma tahto eikä hän vain ajelehdi kohtalon mukana,  kuin ensimmäisessä osassa tuntui. Joudun tosin edelleen sanomaan ettei hän ole ihan kauhean mielenkiintoinen henkilö verrattuna vaikkapa Kuninkaansurmaajan kronikan Kvothe. Toisaalta aloitin jo kolmannen osan jonka tietojen perusteella kakkos osan Fitz on mielenkiintoisempi, sillä kolmasosa paljastaa Fitzin olevan hiukan epäluotettava kertoja. En tiedä johtuuko se käännöksestä vai onko se vaan kirjan tyylissä, mutta Fitz tuntuu jotenkin etäiseltä aivan kirjan loppuun asti.

Tässä osassa kuvataan aika paljon erityisesti Vaistoa, tuota tämän fantasiamaailman magiasta kartetumpaa ja inhotumpaan. Vaisto (ja Taito) ovatkin maailman yksiä mielenkiintoisempia piirteitä ja olen iloinen että Vaistoa käytettiin tässä kirjassa olennaisena juonielementtinä. Tavallaan tosin vähän toistoa, sillä edellisessä kirjassaolennaisena juonielementtinä taas oli Taito, mutta ainakin ne esiteltiin kumpikin kunnolla nyt.

En vieläkään oikein ymmärrä Robin Hobbin tyyliä sijoittaa lukujen alkuun historiatietoa. Se toimisi paremmin jos niillä olisi jokin liite kyseiseen lukuun, mutta suurimmaksi osaksi ei ole. Toisaalta ne taitavat edustaa Fitzin kehyskertomuksessa tekemää kirjoitusurakkaa Kuudesta herttuakunnasta, mutta koska kyseistä osuutta ei ole kirjassa otettu tarkemmin esille ne tuntuvat vain irrallisilta kohdilta.

Olen vähän hämmentynyt siitä että muistin tästä kirjasta osan. Vaikuttaa siis siltä etten olekaan lukenut näitä kirjoja kerran vaain kahdesti niin että ensimmäisestä kerrasta on todella pitkä aika, sillä  viime kerralal en mielestäni lukenut kuin ensimmäisen osan, mutta olen mahdollisesti joskus kauan sitten lukenut nämä kaikki.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti